Kategoria: lapset

Sinä ihanan kamala uhmaikäinen

Julkaistu tekijä Piia

Meidän perheessä on koittanut uusi aikakausi. Kausi, jota olen kauhulla odottanut. Taaperon uhmaikä. Ja voi että kun se tulikin rytinällä.

Rudi on ollut aina temperamenttinen, jo raskausaikana tunsin sen. Osasin odottaa, että kun uhma alkaa niin siinä vanhempia koetellaan. Päiväkodissa kysyin näkyykö vahva oma tahto, mutta siellä hän on aivan kuin eri lapsi. Aina hyväntuulinen ja reipas.

Uhmaikäisellä kyllä maailma murtuu pienistä asioista. Koko elämän pohja on todella pikkuriikkisistä asioista kiinni. Suurimmaksi osaksi se on itsellä hermoja raastavaa kun taapero romahtelee tai yrittää määräillä, mutta on se toisinaan melko huvittavaakin. Vaikka ne on juuri sillä hetkellä lapselle elämän kauheimpia hetkiä niin mielessäni hymähtelen asioille jos taapero raivostuu oikeasti jostain ihan hupsusta asiasta. En kuitenkaan koskaan naura asialle hänen nähden.

Tästä kuvasta tuli omasta mielestäni kiva, vaikka oikeasti hänellä oli menossa hermo ja oli heittämässä juuri kenkää.

Lisäksi meillä on opittu sana minun. Kaikki on minun. Aivan sama mistä on kyse. Kaupassa kaikki on ” toi minun”. Kaikki vaatteet ja huonekalut kodissa on “minun”. Jos isi sanoo, että häntä väsyttää niin taaperolta tulee vastaus ”ei, minuu väsyttää!” Ja äidin uusi juhlamekkokin oli Rudin sanoin ”minun”.

Meillä on ollut pakko ottaa käyttöön jäähypenkki. Se on käytössä äärimmäisissä tapauksissa. Jos Rudi satuttaa tahallaan toista tai jos jotakin ohjetta ei uskota vielä toisella, kolmannellakaan kerralla tai sen jälkeen kun on sanottu asiasta vähän ronskimmin. Jäähypenkkinä meillä toimii portaat ja kyse on vain noin minuutista, jos edes siitäkään. Se on toistaiseksi ollut todella toimiva!

Rudin hymy haastavassa iässä on kyllä palkitseva.

Vaikka uhmaikä koettelee montaa perhettä niin on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain vaihe ja ennen kaikkea todella tärkeä kehitysvaihe lapsen kasvaessa. Loputtomiinhan tämä ei tällaisena kestä. Niin kuin päiväkodistakin mua lohdutettiin ”kyllä se neljään ikävuoteen mennessä vähän helpottaa” jes, ei siis enää kuin alle pari vuotta.. Ja kaiken tämän keskellä taaperot on kyllä super ihania ja hellyyttäviä. Tykkään tästä iästä tosi paljon kun toisen kanssa voi jo häärätä enemmän.

Tsempit jokaiselle vanhemmalle, joka välillä joutuu kestämään taaperoiden ”dramaattisia” elämän käänteitä! Mitkä ovat teidän hupsuimmat jutut, joista uhmaikäiset ovat suuttuneet? Kerro kommenteissa.

Poikani vaaleanpunaisessa

Julkaistu tekijä Piia

Asia kohauttaa aina tietyin väliajoin. Nyt taas viime aikoina. Nimittäin sukupuoliroolitus.

Etenkin pojan äitinä havahdun hyvin usein penkovani kirpparilla selkeää tyttöjen vaatteiden pöytää. Siellä on ihanat röyhelöt, rusetit, kukkakuosit ja pinkit vaatteet. Viereisessä pöydässä on poikien vaatteita. Täynnä vihreitä, sinisiä tai muuten vaan tummia vaatteita. Puolet niistä on dinosaurus kuviolla varustettu ja puolet autoilla. Kumman pöydän valitsen? Molemmat! Yhtälailla voin löytää pojalle kivoja sinisiä housuja kuin vaaleanpunaisia paitoja.

Mä olen onnellinen siitä, että mun lapsi ei tähän mennessä osaa vielä nähdä ”tyttöjen” tai ”poikien” juttuja. Hän yhtälailla leikkii autoilla kuin haluaa iltasaduksi Barbie kirjan. Tiedän, että hän on vielä pieni ja sekin päivä todennäköisesti tulee kun hän sanoo ettei halua jotain, koska se on tyttöjen juttu. Itse en kuitenkaan halua opettaa häntä siihen. Se tulee muusta yhteiskunnasta. Kuten kavereilta tai päiväkodista / koulusta.

Leopardi kuosi on aivan mun suosikki. Se on ehkä myös vähän kiistelty. Kuuluuko se tytöille, pojille vai onko unisex? Mun mielestä ehdottomasti molemmille.

En kuitenkaan halua, että mua ymmärretään tässä asiassa väärin. En ole tuputtamassa pojilleni nukkeleikkejä ja prinsessa asuja. Hän ei edes sellaisista kiinnostuisi. Yritän kuitenkin neutralisoida sukupuoleen liittyviä asioita. Mikään ei rajoita lapsiamme vain, koska on poika. Jos he haluavat kasvattaa pitkät hiukset, tehkööt niin.

Rudilla oli pienenä usein hiukset ponnarilla

Meidän perheessä kuitenkin poikia kutsutaan pojiksi. En osaa kertoa lapsilleni kuinka he olisivat vain sukupuoli oletettuja. Sitten jos poikani tuntisi olevan muuta kuin poika, asia olisi mulle okei. Puistossa olen oppinut, etten enää oleta kenenkään olevan tyttö tai poika. Sen jälkeen kun omaa poikaani oletettiin tytöksi, havahduin, että teen aivan samoja oletuksia päivittäin. Onko sillä jotain väliä kun lastani kutsutaan tytöksi? Ei periaatteessa, mutta itse hämmennyn tuollaisista oletuksista.

Nämä sukupuoli asiat on ihan todella kinkkisiä ja aiheuttaa itsellä ristiriitaisia tunteita. Joka kerta kun nämä aiheet tulee ajankohtaisiksi, joudun kyseenalaistamaan omaa ajatusmaailmaa. Samaan aikaan kutsun poikaani pojaksi, mutta haluan kuitenkin ettei muut tee oletuksia hänen sukupuolesta.. Osaako kukaan muu samaistua tähän asiaan?

Hajottaako?

Julkaistu tekijä Piia

Hajottaako sinuakin välillä? Ei hätää, niin muakin. Viime viikolla hajotti aivan kaikki. Päivän lopuksi oli kaikkensa antanut fiilis ja olisi voinut nukahtaa pystyyn. Usein torkahdinkin kun vauva oli viimeisellä iltamaidolla sylissä. Tästä tulee valitus postaus siitä kuinka rankka viime viikko oli..

Miksi tämä viikko on ollut rankka?

Räkää, räkää, räkää, unettomia öitä, taaperon uhmaa, itku kohtauksia. Voiko jo joku arvata mistä on kyse? Meillä ollaan siis oltu flunssassa kotona koko viime viikko. Aluksi Rudi tuli kipeäksi, muutaman päivän päästä minä ja siitä seuraavana yönä myös vauva.

Olin jo vähän kauhulla odottanut ensimmäistä flunssaa päiväkodin aloituksen jälkeen. Ei tässä muuten mitään jos olisi vain yksi lapsi kipeänä tai vain minä. Mutta piti se arvata, että pärskivä ja kaikkia pusutteleva taapero tartuttaa myös muut. Voin sanoa, että Physiomer baby suihkeet ovat tulleet erittäin tutuksi ja haistan vieläkin nenässä Vicksin voiteen.

Toivoin vaan, että pääsisin lepäämään. Mutta taapero olisi hyppinyt seinille jos ei pääsisi ulkoilemaan, vauva piti laittaa unille ja yksi etätyöläinen halusi edes hetken työrauhan. Voi morjens, se oli vaan jaksettava.. Onkohan kotiäitiys ainoa duuni, jossa ei ole saikku päiviä?

Onneksi ihana syksyinen sää motivoi ulkoilemaan.

Onneksi meillä flunssa alkoi loppu viikosta pikkuhiljaa helpottamaan. Vauvalla vielä vähän nenä tukossa ja mulla ääni painuksissa. Rudi pääsi päiväkotiin tänään. Tämä viikko menee itsellä varmaan vaan palautuessa viime viikosta.. Päiväkoti on kyllä pelastus vaikka sieltä saakin kaikki mahdolliset pöpöt. Tsemppiä kaikille flunssa kauteen!

ensimmäinen kuukausi

Julkaistu tekijä Piia

Meidän vauvalla on jo ensimmäinen kuukausi elämää takana. Pakko myöntää kliseisesti “miten aika menee näin nopeasti”. Itse kaikkea mahdollista stressaavana ihmisenä mietin jo, että äitiysloma loppuu kohta ja milloin mun vauva menee päiväkotiin. Kohta hän onkin jo koululainen ja hetken päästä huomaan kuinka se on muuttanutkin jo kotoa pois. Noh ei ehkä vielä tarvitse stressata niin pitkälle, mutta kyllä pitäisi harjoitella nauttimaan hetkestä. Ja toinen klisee tähän perään “ne ovat pieniä vain hetken”

Miten ensimmäinen kuukausi meni?

Syntymän jälkeen arki oli hullunmyllyä kun mitään rytmiä ei ollut, mutta Rudin rytmistä oli kuitenkin pidettävä kiinni. Onneksi Alella oli isyysloma. Ihan aluksi työnjako oli se, että minä hoidan pääosin vauvan ja Ale Rudin. Muistan kun tuntui, että aika loppuu kesken. Piti syöttää vauvaa, levätä, leikkiä Rudin kanssa, hoitaa haavaa, pumpata maitoa ja tehdä kotitöitä. Pari viikkoa siinä meni, että jonkinlaista rytmiä alkoi löytymään.

Mulla on ollut molemmista pojista jo raskausaikana tosi vahvat fiilikset millaisia tyyppejä siellä vatsassa kasvaa. Tämän vauvan kohdalla fiilis oli rauhallisesta tyypistä joka ei pienistä hätkähdä ja nukkuu paljon. Tähän mennessä se on pitänyt paikkansa.

Vauva on ollut alusta asti hyvä nukkumaan. Lukuunottamatta tiheä imua ja paria vatsaväänteistä yötä. Alusta asti hän on heräillyt pari kertaa yössä syömään ja edelleen mennään samalla rytmillä.

Alusta asti vauva on ollut melko pitkiäkin aikoja hereillä putkeen. Nyt vasta viime aikoina olen tajunnut, että häntä pitää auttaa uneen eikä odottaa milloin torkahtaa itsestään.

Ulkoiltiin ensimmäisen kerran parin viikon iässä ja vauva näytti viihtyvän vaunuissa hyvin. Hän simahtaa heti kun laskee vaunukoppaan. Nykyään jo nukkuu joka päivä parit päiväunet ulkona.

Meillä oli aluksi painon nousun kanssa haasteita ja painokontrolleissa piti käydä viikottain ensimmäisen kolmen viikon ajan. Lisämaitoja piti antaa synnäriltä asti. Kun korvike on ollut alusta asti osana elämää, päätin ettei siitä luovuta ollenkaan. Mennään siis edelleen osittaisimetyksellä josta olen tosi onnellinen. Nyt paino nousee hyvin kun maitokin maistuu paremmin.

Rudi oli vauvana todella vatsavaivainen ja kun tämä toinen vauva on alkanut osoittaa välillä samanlaisia merkkejä, on pieni paniikki iskenyt. Tein saman peliliikkeen, jonka olin kokenut Rudin aikana toimivaksi. Vaihdoin korvikkeen Arlan luomuun ja aloitin Bifi baby tipat. Niistä on ollut apua jonkin verran. Tällä hetkellä lähinnä imetys tuottaa vauvalle vatsakipuja, sillä hän hotkii ilmaa siinä välissä niin paljon. Nyt testaillaan uusia imetysasentoja.

Hän on täällä

Julkaistu tekijä Piia
vika ilta jättivatsan kanssa. rv 39+1

21.07.21 syntyi meidän ihana poika! Ollaan koko perhe hurjan onnellisia ja lumoutuneita uudesta perheenjäsenestä. Iltaisin kun vauva nukkuu mun vieressäni unipesässä, voisin vaan tuijotella häntä loputtomiin.

Kaikki on lähtenyt kivasti käyntiin. Vauva nukkuu paljon, ei itkeskele turhia ja osittaisimetys on käynnistynyt onnistuneesti. Välillä jopa hämmennyn kuinka paljon vauva nukkuu. Esikoinen ei nukkunut vatsavaivojen takia melkein ollenkaan. Sairaalassa ollessamme mun oli pakko hälyyttää hoitaja kysyäkseni, onko se normaalia kun toinen vain nukkuu.

Vielä vaatii hiukan hakemista uuden arjen pyörittäminen kahden lapsen kanssa. Sekin toki sujuu joka päivä helpommin.

Rudista on kuoriutunut ihana isoveli! Ensimmäiset päivät oli luonnollisesti mustasukkaisuutta ilmassa. Nyt on jo tottunut pikkuveljeen. Hän haluaa ihanasti auttaa vauvan hoidossa. Hän myös halailee ja pusuttelee vauvaa söpösti. Usein jos vauva itkee, Rudi menee lohduttamaan laulamalla ihahaata. Toisinaan hänen on haastavaa odottaa omaa vuoroaan esim jos ei pääse heti syliin kun haluaisi kun vauva on sylissä.

koko perhe matkalla kotiin ensimmäistä kertaa

Mulle tosiaan tehtiin suunniteltu sektio synnytyspelon vuoksi. Se meni todella hyvin ja palautuminen on ollut nopeaa. Nopeampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Ja en voi muuta kuin kehua Espoon sairaalaa ja sen henkilökuntaa! Enempää en kerro vielä. Teen ehdottomasti oman postauksen synnytys kokemuksestani.

kesän fiilistelyä

Julkaistu tekijä Piia

Huh ihanan kamalat helteet ja loppu raskaus on mielenkiintoinen yhdistelmä.. On kyllä ihanaa, että on ollut hyviä säitä ja on pystynyt paljon touhuamaan kaikkea. Meidän kesäloma on mennyt kyllä aika rauhallisissa merkeissä, Ei olla puoliakaan suunnitelmista toteutettu, mutta vielä ehkä ehtii.

Oikeastaan mun suurin haave oli ennen vauvan syntymää, päästä käymään mökillä. Oltiin siellä muutama yö ja vaikka säät oli silloin kehnot niin kyllä siellä silti viihtyi. Toki kun perus mukavuudet siellä on minimissä, se tuottaa hiukan haasteita. Esimerkiksi puskapissa tämän ison vatsan kanssa oli kiva elämys… Tai kun en meinanut päästä saunan lauteilta alas. En ookkaan aiemmin tajunnut kuinka jyrkät ne on..

rakastan meidän mökin saunaa. Jyrkistä lauteista huolimatta..
Rudi oli innoissaan mökillä kun sai olla parhaan kaverinsa kanssa.

Meillä melkeempä kuuluu joka viikoiseen rutiiniin nähdä mun hyvää kaveria ja hänen saman ikäistä poikaa kuin Rudi. Pojista on tullut hyvät kaverit. Yksi päivä käytiin vähän metsäretkellä yhdessä.

Niin ihana yhteiskuva ystävyksistä!

Alella on tässä pari viikkoa lomaa. Ollaan otettu se aika rennosti. Ollaan tehty mitä milloinkin päähän juolahtaa. Yksi ilta käytiin Ikeassa. Käytiin myös ekaa kertaa perheen kesken kolmistaan syömässä ravintolassa. Vielä on lomaa vähän jäljellä ja jotain kivaa olisi tarkoitus keksiä.

Hänelle olisi maistunut kokonainen pizza..
Ikea päivää viettämässä vauhdikkaan taaperon kanssa.

juhlahumua

Julkaistu tekijä Piia

Päätettiin viime vklp pitää Rudille synttärijuhlat joihin oli tervetulleita isovnahemmat ja aivan lähimmät sukulaiset. Pitkään mietin uskallanko järjestää mitään, mutta pidettiin juhlat kahdessa osassa ja juuri sellaisille ihmisille joita tavataan muutenkin.

Synttärit olivat ihanat. Toivon silti, että ensi vuonna voisimme järjestää yhdet isot juhlat. Kahdet juhlat yhtenä viikonloppuna oli aika rankkaa. Sunnuntai iltana kun viimeiset vieraat lähtivät, oltiin kaikki niin väsyneitä, että oltaisi voitu nukahtaa pystyyn.

“Eihän koristeet ja tarjottavat tee juhlaa, vaan ne ihmiset ja tunnelma.”

Juhlien järkkääminen on kyllä aina rasittava homma. Etenkin ihmiselle, joka ottaa kaikesta stressiä. Kuitenkin suuret järjestelyt palkitaan kun näkee lopputuloksen ja saa vierailta kehuja. Ja eihän koristeet tai tarjottavat tee juhlaa, vaan ne ihmiset ja tunnelma.

Rudi oli ainakin innoissaan kun sai syödä kakkuja ja muumikeksejä enemmän kuin koskaan elämänsä aikana. Vielä lisäksi kun sai Ryhmä Hau leluja niin lapsi oli onnensa kukkuloilla.

Tuntui hassulta täyttää numero 2 ilmapalloa. Mietin monta kertaa, että olen ostanut väärän pallon, ykkönenhän sen piti olla. Mutta ihan oikea luku pallossa oli. Meidän lapsi on jo niin iso. Klassiset sanat “Mihin se aika on vierähtänyt?”

toiset synttärit

Julkaistu tekijä Piia

Kaksi vuotta sitten meille syntyi ihana tumma tukkainen ruttu naamainen vauva. Nyt näin parin vuoden jälkeen hän on touhukas, ei niin tumma tukkainen ja ei niin ruttuinen taapero. Temperamenttisuus on pysynyt aivan samanlaisena kuin jo vauvana ja uhmaikä tuo lisä boostia. On kuitenkin ihanaa, että lapsi on kasvanut ja koko ajan oppii uusia taitoja.

“Tämä ei tule helpottumaan missään vaiheessa”

Miten aika onkin kulunut näin nopeasti. Ajatus siitä ehkä jopa vähän herkistyttää. Aamulla oli todella haikea olo kun mun lapsi ei ole enää vauva. Mua on varoiteltu ettei tämä tunne tule helpottumaan missään vaiheessa vaikka vuosia tulee lisää.

Nämä ovat valitettavasti jo toiset Rudin synttärit korona-aikana, mutta en anna sen häiritä meidän juhlafiilistä. Näin syntymäpäivänä juhlittiin kolmistaan perheen kesken. Viikon päästä pienellä porukalla kahvitellaan porrastetusti.

päivänsankari iloisena kaupoilla

Juhlapäivän suunnitelmat oli selkeät, Lähdin töistä aiemmin ja pääsin Rudiakin hakemaan aikaisemmin. Käytiin kaupassa, josta hän saa valita jonkun leivoksen jolla herkutellaan. Myöhemmin availtiin synttärilahja. Ja ruoan jälkeen herkuteltiin. Tosin kaupasta valittu munkki ei ollut sittenkään niin hyvää mitä lapsi ajatteli.. Mutta kiva synttäripäivä kaikenkaikkiaan.

synttäri herkut
paketista paljastui potkupyörä

tutit meni rikki

Julkaistu tekijä Piia

Me päätettiin pari viikkoa sitten jättää tutti pois Rudilta. Pikku herra on ollut hyvin kiintynyt tutteihinsa ja söisi niitä aina kun on mahdollisuus. Ollaan kuitenkin rajattu tutin käyttöä vain unille ja siinä hetkessä se onkin ollut tärkeä osa nukahtamista.

Päiväkodista ollaan jo pitkään toivottu tutin lopetusta, sillä Rudi pelleilee vain sillä. Kotona pelleilyä ei ole ollut, mutta öisin on jouduttu nousemaan monta kertaa antamaan tutti kun hän on herännyt eikä ole sitä itse löytänyt.

“tuntui kuin mun yli olisi kävelty”

Päiväkodin puolelta olltiin tehty itsenäinen päätös tutin lopettamisen suhteen. Nyt Rudi on nukkunut jo melko kauan päiväunet päiväkodissa ilman tuttia. Vaikka se on hieno asia, niin tuntui kuin mun yli olisi kävelty. Toki ymmärrän pienen tuuppauksen oikeaan suuntaan, koska olen pitkittänyt tätä “projektia” jo syksystä asti.

Yhtenä perjantai iltana leikkasin Rudin tutista tuttiosan halki ja vielä päästä palasen pois. Tuntui tosi pahalta tuhota jotain, joka on toiselle niin arvokasta. Vein tutin näytille pojalle ja kuinkas kävikään… Hän ei ollut moksiskaan rikkinäisestä tutista. Näytti, että se oli pikkemminkin hauska juttu. Juteltiin kuitenkin yhdessä, että huomaatko tutin menneen rikki ja nyt tutti on vietävä roskiin. Rudi itse vei sen roskikseen ja totesi myös sen olevan rikki.

Ensimmäisenä iltana nukahtaminen ilman tuttia meni suhteellisen helposti. Itku tuli, mutta muistutin rikkinäisestä tutista roskiksessa. Lisäksi korostin hänen uninallen tärkeyttä. Ja se auttoi. Yöllä hän heräsi kaksi kertaa. Eka kerta oli helppo saada hänet takaisin uneen. Toisella kerralla Rudi huusi 2 tuntia putkeen.. Jo kuitenkin seuraavana päivänä päiväunille käyminen meni todella helposti. Se oli lohduttavaa.

Muutaman yön ajan heräilyä oli paljon ja poika oli vaikea saada takaisin uneen. Etenkin minun antama läheisyys tuntui korostuvan ensimmäisinä päivinä. Rudi oli aivan totaalisen kiinni mussa. Öisin helpotti se, että Ale meni huoneeseen, koska sai nopeammin lapsen takaisin uneen kuin minä. Multa Rudi vaati, että pysyn hänen vieressä todella kauan.

Onko tilanne helpottunut?

Nyt tutin lopetuksesta on kulunut reilu pari viikkoa. Muutaman yön jälkeen meillä on nukuttu kokonaisia öitä. En muista milloin viimeksi näin on ollut. Iltaisin nukahtamisessa menee pidempi aika kuin ennen tutista luopumista. Se suotakoon lapselle, vaikka tältä äidiltä jääkin salkkarit katsomatta..Tutti olisi kuitenkin pitänyt jättää jo ajat sitten kun se kerran kävi näin helposti! Nykyään meillä ei edes muisteta mikä on tutti!

Kumpi meille tulee?

Julkaistu tekijä Piia

Raskauden yksi odotetuimmista hetkistä on se kun saa tietää kumpaa sukupuolta vauva on. Mulla ei esikoisen kohdalla ollut odotuksia tai toiveita sukupuolen suhteen.

Netti on täynnä kaiken maailman konsteja kuinka selvittää sukupuoli. Niihin mulla ei ole luottoa lainkaan, mutta oon niitä testaillut huvin vuoksi. Hauskaa on ollut huomata kuinka erilaisia tuloksia niistä tulee. Tässä nyt muutama:

kiinalainen syntymäkalenteri

Kiinalaisen syntymäkalenterin lukemiseen tarvitset kaksi tietoa. Milloin tulit raskaaksi ja minkä ikäinen olit sillä hetkellä. Tämän kalenterin tuloksena oli: tyttö

Maya-intiaanien syntymäkalenteri

Tämän kalenterin mukaan vertaillaan äidin ikää synnytyshetkellä ja lapsen syntymä vuotta. Jos molemmat on parillisia tai parittomia, tulos on tyttö. Jos ei, tulos on poika. Silloin kun vauva syntyy on vuosi 2021 ja minä olen vielä 22. Tulos: poika

sormus testi

Tästä olen lukenut ristiriitaisia ohjeita. Olen kuitenkin tehnyt sen seuraavan ohjeen mukaisesti. Pujota sormus hiuksesta ja nosta se vatsan päälle. Jos sormus pyörii, vauva on tyttö. Jos heiluu edestakaisin, vauva on poika. Tulos: tyttö

ruokasooda testi

Sekoita virtsaa ja ruokasoodaa keskenään. Jos seos alkaa sihisemään, tulossa on poika. Jos ei tapahdu mitään, tulos osoittaa tyttöä. Tulos: tyttö

mieliteot

Tämä on ehkä yksi yleisimmistä, jonka moni tietää. Poikaa odottavan tekee mieli suolaisia ruokia ja tyttöä odottavan makeita. Mulla on ollut hulluja mielitekoja banaani jugurttiin ja karkkiin. Tulos: tyttö

sikiön syke

Sanotaan että tyttö vauvoilla olisi korkeampi syke kuin pojilla, noin 140 ylöspäin. Meillä neuvolassa sykkeet ovat näyttäneet 145-150 välillä. Tulos: tyttö

kaikkien testien yhteistulos on aika selkeä 5/6 tytön puolelle. 1/6 osoittaa poikaa.

Kumpi meille tulee?

Kaikkien näiden testien jälkeen vihdoin koitti rakenneultra. Voin sanoa, että oma syke odotushuoneessa oli todella korkea jännityksen takia. Ultraaja kysy tietty halutaanko tietää sukupuoli. Aika kauan sai etsiä, sillä vauvalla oli jalat niin ristissä. Lopulta löytyi ja ultraaja sanoi “pikkuveljeltä näyttää”. Eli meille tulee toinen poika! Kaikkien näiden testien jälkeen (joihin mun ei pitänyt luottaa..) oli aikamoinen yllätys ettei tulekkaan tyttö.