Avainsana: perhe

Sinun viimeinen matka

Kun olin 9 vuotias, meidän perheeseen saapui ihana pieni koiranpentu. Olin maailman onnellisin. Pitkään toivomani koira oli vihdoin meillä. Minun uusi paras kaveri. Omasta mielestä maailman suloisin ja ihanin koira. Super vauhdikas, innokas ja empaattinen koira. Ystävä, joka kuunteli monet itkut. Ja luotettava kaveri, joka vahti aina meidän perhettä ja läheisiä.

Nyt lähes 14 vuoden jälkeen meidän Aapo lähtee viimeiselle matkalle. Monta kertaa olen ehtinyt itkeä kun olen joutunut odottamaan tätä päivää. Tiedän, että se on vanhalle huono kuntoiselle koiralle paras vaihtoehto, mutta pahalta se silti tuntuu.

Aapo oli Rudille super rakas koira. He olivat ihanat ystävykset. En tiedä kuinka vois selittää lapselle eläimen kuolemasta. Tarviiko edes selittää? Unohtaako 2v sen koiran ajan kanssa. Olen kertonut Aapon menevän taivaaseen ja siitä tulevan enkelikoira. Ei Rudi kuitenkaan ole sellaista ymmärtänyt. Kertokaa vinkkejä miten asian kanssa voisi toimia?

“Sitä hajua olen aina vihannut ja nyt vain toivoin ettei se haihtuisi ollenkaan pois.”

Viikonloppuna käytiin katsomassa Aapoa viimeisen kerran mun vanhempien luona. Kyllä se pahalta tuntui kun tiesi rapsuttavansa sitä koiraa viimeistä kertaa. Oli kuitenkin ihanaa, että Aapo ehti näkemään meidän vauvan. Ja oli ilo katsella kun Rudilla ja Aapolla oli yhteiset viimeiset leikit. Lähtiessämme mun käsissä oli koiran haju. Sitä hajua olen aina vihannut ja nyt vain toivoin ettei se haihtuisi ollenkaan pois.

ensimmäinen kuukausi

Meidän vauvalla on jo ensimmäinen kuukausi elämää takana. Pakko myöntää kliseisesti “miten aika menee näin nopeasti”. Itse kaikkea mahdollista stressaavana ihmisenä mietin jo, että äitiysloma loppuu kohta ja milloin mun vauva menee päiväkotiin. Kohta hän onkin jo koululainen ja hetken päästä huomaan kuinka se on muuttanutkin jo kotoa pois. Noh ei ehkä vielä tarvitse stressata niin pitkälle, mutta kyllä pitäisi harjoitella nauttimaan hetkestä. Ja toinen klisee tähän perään “ne ovat pieniä vain hetken”

Miten ensimmäinen kuukausi meni?

Syntymän jälkeen arki oli hullunmyllyä kun mitään rytmiä ei ollut, mutta Rudin rytmistä oli kuitenkin pidettävä kiinni. Onneksi Alella oli isyysloma. Ihan aluksi työnjako oli se, että minä hoidan pääosin vauvan ja Ale Rudin. Muistan kun tuntui, että aika loppuu kesken. Piti syöttää vauvaa, levätä, leikkiä Rudin kanssa, hoitaa haavaa, pumpata maitoa ja tehdä kotitöitä. Pari viikkoa siinä meni, että jonkinlaista rytmiä alkoi löytymään.

Mulla on ollut molemmista pojista jo raskausaikana tosi vahvat fiilikset millaisia tyyppejä siellä vatsassa kasvaa. Tämän vauvan kohdalla fiilis oli rauhallisesta tyypistä joka ei pienistä hätkähdä ja nukkuu paljon. Tähän mennessä se on pitänyt paikkansa.

Vauva on ollut alusta asti hyvä nukkumaan. Lukuunottamatta tiheä imua ja paria vatsaväänteistä yötä. Alusta asti hän on heräillyt pari kertaa yössä syömään ja edelleen mennään samalla rytmillä.

Alusta asti vauva on ollut melko pitkiäkin aikoja hereillä putkeen. Nyt vasta viime aikoina olen tajunnut, että häntä pitää auttaa uneen eikä odottaa milloin torkahtaa itsestään.

Ulkoiltiin ensimmäisen kerran parin viikon iässä ja vauva näytti viihtyvän vaunuissa hyvin. Hän simahtaa heti kun laskee vaunukoppaan. Nykyään jo nukkuu joka päivä parit päiväunet ulkona.

Meillä oli aluksi painon nousun kanssa haasteita ja painokontrolleissa piti käydä viikottain ensimmäisen kolmen viikon ajan. Lisämaitoja piti antaa synnäriltä asti. Kun korvike on ollut alusta asti osana elämää, päätin ettei siitä luovuta ollenkaan. Mennään siis edelleen osittaisimetyksellä josta olen tosi onnellinen. Nyt paino nousee hyvin kun maitokin maistuu paremmin.

Rudi oli vauvana todella vatsavaivainen ja kun tämä toinen vauva on alkanut osoittaa välillä samanlaisia merkkejä, on pieni paniikki iskenyt. Tein saman peliliikkeen, jonka olin kokenut Rudin aikana toimivaksi. Vaihdoin korvikkeen Arlan luomuun ja aloitin Bifi baby tipat. Niistä on ollut apua jonkin verran. Tällä hetkellä lähinnä imetys tuottaa vauvalle vatsakipuja, sillä hän hotkii ilmaa siinä välissä niin paljon. Nyt testaillaan uusia imetysasentoja.

Hän on täällä

vika ilta jättivatsan kanssa. rv 39+1

21.07.21 syntyi meidän ihana poika! Ollaan koko perhe hurjan onnellisia ja lumoutuneita uudesta perheenjäsenestä. Iltaisin kun vauva nukkuu mun vieressäni unipesässä, voisin vaan tuijotella häntä loputtomiin.

Kaikki on lähtenyt kivasti käyntiin. Vauva nukkuu paljon, ei itkeskele turhia ja osittaisimetys on käynnistynyt onnistuneesti. Välillä jopa hämmennyn kuinka paljon vauva nukkuu. Esikoinen ei nukkunut vatsavaivojen takia melkein ollenkaan. Sairaalassa ollessamme mun oli pakko hälyyttää hoitaja kysyäkseni, onko se normaalia kun toinen vain nukkuu.

Vielä vaatii hiukan hakemista uuden arjen pyörittäminen kahden lapsen kanssa. Sekin toki sujuu joka päivä helpommin.

Rudista on kuoriutunut ihana isoveli! Ensimmäiset päivät oli luonnollisesti mustasukkaisuutta ilmassa. Nyt on jo tottunut pikkuveljeen. Hän haluaa ihanasti auttaa vauvan hoidossa. Hän myös halailee ja pusuttelee vauvaa söpösti. Usein jos vauva itkee, Rudi menee lohduttamaan laulamalla ihahaata. Toisinaan hänen on haastavaa odottaa omaa vuoroaan esim jos ei pääse heti syliin kun haluaisi kun vauva on sylissä.

koko perhe matkalla kotiin ensimmäistä kertaa

Mulle tosiaan tehtiin suunniteltu sektio synnytyspelon vuoksi. Se meni todella hyvin ja palautuminen on ollut nopeaa. Nopeampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Ja en voi muuta kuin kehua Espoon sairaalaa ja sen henkilökuntaa! Enempää en kerro vielä. Teen ehdottomasti oman postauksen synnytys kokemuksestani.

kesän fiilistelyä

Huh ihanan kamalat helteet ja loppu raskaus on mielenkiintoinen yhdistelmä.. On kyllä ihanaa, että on ollut hyviä säitä ja on pystynyt paljon touhuamaan kaikkea. Meidän kesäloma on mennyt kyllä aika rauhallisissa merkeissä, Ei olla puoliakaan suunnitelmista toteutettu, mutta vielä ehkä ehtii.

Oikeastaan mun suurin haave oli ennen vauvan syntymää, päästä käymään mökillä. Oltiin siellä muutama yö ja vaikka säät oli silloin kehnot niin kyllä siellä silti viihtyi. Toki kun perus mukavuudet siellä on minimissä, se tuottaa hiukan haasteita. Esimerkiksi puskapissa tämän ison vatsan kanssa oli kiva elämys… Tai kun en meinanut päästä saunan lauteilta alas. En ookkaan aiemmin tajunnut kuinka jyrkät ne on..

rakastan meidän mökin saunaa. Jyrkistä lauteista huolimatta..
Rudi oli innoissaan mökillä kun sai olla parhaan kaverinsa kanssa.

Meillä melkeempä kuuluu joka viikoiseen rutiiniin nähdä mun hyvää kaveria ja hänen saman ikäistä poikaa kuin Rudi. Pojista on tullut hyvät kaverit. Yksi päivä käytiin vähän metsäretkellä yhdessä.

Niin ihana yhteiskuva ystävyksistä!

Alella on tässä pari viikkoa lomaa. Ollaan otettu se aika rennosti. Ollaan tehty mitä milloinkin päähän juolahtaa. Yksi ilta käytiin Ikeassa. Käytiin myös ekaa kertaa perheen kesken kolmistaan syömässä ravintolassa. Vielä on lomaa vähän jäljellä ja jotain kivaa olisi tarkoitus keksiä.

Hänelle olisi maistunut kokonainen pizza..
Ikea päivää viettämässä vauhdikkaan taaperon kanssa.

uusi perheenjäsen

Meille tulee Heinäkuussa perheenlisäystä. Rudista tulee isoveli! Miten tän sanoisi vielä enemmän kierrellen..

Me siis saadaan vauva! Mä olen raskaana. Oon kyllä niin onnellinen tästä raskaudesta.

Esikoisen aikana tunteet kävi paljon suurempaa vuoristorataa. En kokenut samanlaista onnellisuutta tilanteesta, kuin nyt. Se oli pelottavaa.

Nyt tiedän jo vähän mitä odottaa. Toisaalta taas koko maailma tulee mullistumaan kun tulee toinen lapsi ja esikoistakin pitää huomioida tasavertaisesti.

Aika on mennyt kyllä hurjaa vauhtia. Esikoisen raskaudessa aika mateli ja nyt ollaan jo ohitettu eka kolmas. Olen jo rv 16.

Aina on ollut selvää, että haluan nuorena lapsia ja mielelläni niin suuren perheen kuin vain mahdollista. Kuitenkin yllätyin hiukan löytäessäni meidät suunnittelemassa toista lasta noin kahden vuoden ikäerolla. Aiemmin olen suunnitellut lapsia suuremmalla ikäerolla.

Jännittää miten tuleva isoveli ottaa tämän tulokkaan vastaan. Kaikki vinkit mustasukkaisuuden lieventämiseksi otetaan vastaan.

Vielä pitäisi malttaa muutamia viikkoja, että selvii sukupuoli. Jännää. Tähän asiaan palataankin myöhemmissä postauksissa.