Avainsana: lapset

Poikani vaaleanpunaisessa

Julkaistu tekijä Piia

Asia kohauttaa aina tietyin väliajoin. Nyt taas viime aikoina. Nimittäin sukupuoliroolitus.

Etenkin pojan äitinä havahdun hyvin usein penkovani kirpparilla selkeää tyttöjen vaatteiden pöytää. Siellä on ihanat röyhelöt, rusetit, kukkakuosit ja pinkit vaatteet. Viereisessä pöydässä on poikien vaatteita. Täynnä vihreitä, sinisiä tai muuten vaan tummia vaatteita. Puolet niistä on dinosaurus kuviolla varustettu ja puolet autoilla. Kumman pöydän valitsen? Molemmat! Yhtälailla voin löytää pojalle kivoja sinisiä housuja kuin vaaleanpunaisia paitoja.

Mä olen onnellinen siitä, että mun lapsi ei tähän mennessä osaa vielä nähdä ”tyttöjen” tai ”poikien” juttuja. Hän yhtälailla leikkii autoilla kuin haluaa iltasaduksi Barbie kirjan. Tiedän, että hän on vielä pieni ja sekin päivä todennäköisesti tulee kun hän sanoo ettei halua jotain, koska se on tyttöjen juttu. Itse en kuitenkaan halua opettaa häntä siihen. Se tulee muusta yhteiskunnasta. Kuten kavereilta tai päiväkodista / koulusta.

Leopardi kuosi on aivan mun suosikki. Se on ehkä myös vähän kiistelty. Kuuluuko se tytöille, pojille vai onko unisex? Mun mielestä ehdottomasti molemmille.

En kuitenkaan halua, että mua ymmärretään tässä asiassa väärin. En ole tuputtamassa pojilleni nukkeleikkejä ja prinsessa asuja. Hän ei edes sellaisista kiinnostuisi. Yritän kuitenkin neutralisoida sukupuoleen liittyviä asioita. Mikään ei rajoita lapsiamme vain, koska on poika. Jos he haluavat kasvattaa pitkät hiukset, tehkööt niin.

Rudilla oli pienenä usein hiukset ponnarilla

Meidän perheessä kuitenkin poikia kutsutaan pojiksi. En osaa kertoa lapsilleni kuinka he olisivat vain sukupuoli oletettuja. Sitten jos poikani tuntisi olevan muuta kuin poika, asia olisi mulle okei. Puistossa olen oppinut, etten enää oleta kenenkään olevan tyttö tai poika. Sen jälkeen kun omaa poikaani oletettiin tytöksi, havahduin, että teen aivan samoja oletuksia päivittäin. Onko sillä jotain väliä kun lastani kutsutaan tytöksi? Ei periaatteessa, mutta itse hämmennyn tuollaisista oletuksista.

Nämä sukupuoli asiat on ihan todella kinkkisiä ja aiheuttaa itsellä ristiriitaisia tunteita. Joka kerta kun nämä aiheet tulee ajankohtaisiksi, joudun kyseenalaistamaan omaa ajatusmaailmaa. Samaan aikaan kutsun poikaani pojaksi, mutta haluan kuitenkin ettei muut tee oletuksia hänen sukupuolesta.. Osaako kukaan muu samaistua tähän asiaan?

Hajottaako?

Julkaistu tekijä Piia

Hajottaako sinuakin välillä? Ei hätää, niin muakin. Viime viikolla hajotti aivan kaikki. Päivän lopuksi oli kaikkensa antanut fiilis ja olisi voinut nukahtaa pystyyn. Usein torkahdinkin kun vauva oli viimeisellä iltamaidolla sylissä. Tästä tulee valitus postaus siitä kuinka rankka viime viikko oli..

Miksi tämä viikko on ollut rankka?

Räkää, räkää, räkää, unettomia öitä, taaperon uhmaa, itku kohtauksia. Voiko jo joku arvata mistä on kyse? Meillä ollaan siis oltu flunssassa kotona koko viime viikko. Aluksi Rudi tuli kipeäksi, muutaman päivän päästä minä ja siitä seuraavana yönä myös vauva.

Olin jo vähän kauhulla odottanut ensimmäistä flunssaa päiväkodin aloituksen jälkeen. Ei tässä muuten mitään jos olisi vain yksi lapsi kipeänä tai vain minä. Mutta piti se arvata, että pärskivä ja kaikkia pusutteleva taapero tartuttaa myös muut. Voin sanoa, että Physiomer baby suihkeet ovat tulleet erittäin tutuksi ja haistan vieläkin nenässä Vicksin voiteen.

Toivoin vaan, että pääsisin lepäämään. Mutta taapero olisi hyppinyt seinille jos ei pääsisi ulkoilemaan, vauva piti laittaa unille ja yksi etätyöläinen halusi edes hetken työrauhan. Voi morjens, se oli vaan jaksettava.. Onkohan kotiäitiys ainoa duuni, jossa ei ole saikku päiviä?

Onneksi ihana syksyinen sää motivoi ulkoilemaan.

Onneksi meillä flunssa alkoi loppu viikosta pikkuhiljaa helpottamaan. Vauvalla vielä vähän nenä tukossa ja mulla ääni painuksissa. Rudi pääsi päiväkotiin tänään. Tämä viikko menee itsellä varmaan vaan palautuessa viime viikosta.. Päiväkoti on kyllä pelastus vaikka sieltä saakin kaikki mahdolliset pöpöt. Tsemppiä kaikille flunssa kauteen!

kesän fiilistelyä

Julkaistu tekijä Piia

Huh ihanan kamalat helteet ja loppu raskaus on mielenkiintoinen yhdistelmä.. On kyllä ihanaa, että on ollut hyviä säitä ja on pystynyt paljon touhuamaan kaikkea. Meidän kesäloma on mennyt kyllä aika rauhallisissa merkeissä, Ei olla puoliakaan suunnitelmista toteutettu, mutta vielä ehkä ehtii.

Oikeastaan mun suurin haave oli ennen vauvan syntymää, päästä käymään mökillä. Oltiin siellä muutama yö ja vaikka säät oli silloin kehnot niin kyllä siellä silti viihtyi. Toki kun perus mukavuudet siellä on minimissä, se tuottaa hiukan haasteita. Esimerkiksi puskapissa tämän ison vatsan kanssa oli kiva elämys… Tai kun en meinanut päästä saunan lauteilta alas. En ookkaan aiemmin tajunnut kuinka jyrkät ne on..

rakastan meidän mökin saunaa. Jyrkistä lauteista huolimatta..
Rudi oli innoissaan mökillä kun sai olla parhaan kaverinsa kanssa.

Meillä melkeempä kuuluu joka viikoiseen rutiiniin nähdä mun hyvää kaveria ja hänen saman ikäistä poikaa kuin Rudi. Pojista on tullut hyvät kaverit. Yksi päivä käytiin vähän metsäretkellä yhdessä.

Niin ihana yhteiskuva ystävyksistä!

Alella on tässä pari viikkoa lomaa. Ollaan otettu se aika rennosti. Ollaan tehty mitä milloinkin päähän juolahtaa. Yksi ilta käytiin Ikeassa. Käytiin myös ekaa kertaa perheen kesken kolmistaan syömässä ravintolassa. Vielä on lomaa vähän jäljellä ja jotain kivaa olisi tarkoitus keksiä.

Hänelle olisi maistunut kokonainen pizza..
Ikea päivää viettämässä vauhdikkaan taaperon kanssa.

Lasten vaatteisiin laatua

Julkaistu tekijä Piia

“Minä en lapseni vaatteisiin omaisuuksia tuhlaa”

“Hullua maksaa vaan merkin takia noin paljon”

Nämä olivat mun ajatuksia, ennen kun sain lapsen ja silloin kun Rudi oli vielä ihan vauva. Silloin en pahemmin edes lasten vaatteista mitään ymmärtänyt. Mulle oli tärkeintä, että mun lapsella oli jotain päällä, jotain joka miellytti mun silmää.

Sitten mulle alkoi pikku hiljaa avautua lasten merkkivaate maailma. Ajattelin antaa mahdollisuuden ja ostin yhden vaatteen. Ensimmäinen taisi olla Vimman letti kuvioiset housut.

Lopulta niitä vaatteita alko tulemaan kokoajan enemmän. Pidin siitä miltä ne näytti ja kuinka laadukkailta ne tuntui omalla kädellä. Lisäksi huomasin, kuinka helppo ne oli saada facebook-kirppareilla eteenpäin. Ainut huono puoli on se, että pelkään niiden vaatteiden tahraantuvan tms. mutta sen takia en ala rajoittaa lapseni elämää. Taaperoiden elämään kuuluu pienet tahrat ja sotkut.

Silti meillä käytetään paljon myös “merkitöntä”. Ne on kiva lisä ja etenkin päiväkotiin en uskaltaisi edes viedä merkkivaatteita. Huomaan vaan, että niitä on vaikea saada eteenpäin, ellet myy aivan pilkkahintaan. Ja ne haalistuu helposti, tulee nyppyä sekä reikiä.

Nykyään olenkin tosi tarkka millaisia vaatteita lapselle ostan. Ennen saatoin kirpparilla katsoa, että tämä on ihan kiva ja vaan pari euroa ja vaate päätyi ostoskoriin. Nykyään olen huomannut kirppareita kierrellessä, että syynään melko tarkkaan vaatteen ja harkitsen ostoa tarkasti. En halua enää hutiostoksia, en yhtäkään vaatetta, jonka ajattelen olevan VAIN ihan kiva. Usein huomaan sellaisten vaatteiden jäävän myös tosi vähälle käytölle.

Enkä tarkoita, että vain merkkivaatteet ovat laadukkaita. On niissäkin paljon vaihtelua laadussa. Sitten taas näistä “perus merkeistä” löytyy myös hyvänlaatuisia vaatteita. Esimerkiksi Lindexillä on ihania ja mielestäni laadukkaita vaatteita hintaan nähden.

Summa summarum mulle on tärkeintä, että lapsellani on laadukkaita vaatteita, joissa on helppo liikkua ja elää. Ja tärkeä pointti itselleni on se, että vaatteita on helppo yhdistellä toisten kanssa ja niistä tulee omaan mieleen ihania kokonaisuuksia.