Kuukausi: helmikuu 2021

eka kolmannes

Eka kolmannes raskaudesta on jo takana päin. Tällä viikolla on jo rv 18. Huh kohta jo puoliväli. Mutta nyt palataan vähän ajassa taaksepäin ja kerron miten mun alkuraskaus on mennyt.

22.11. Tein positiivisen raskaustestin. Oltiin Alen kanssa tosi innoissamme ja heti olisi tehnyt mieli toitottaa koko maailmalle asiasta. Jouluna kerrottiin vasta meidän molempien vanhemmille.

Vähän ennen joulua alkoi tulemaan pahoinvointia. Ei vielä mitään kovin pahaa. Kuitenkin joululoman aikana kaikkia oireita alkoi tulemaan enemmän. Niin hyvässä kuin pahassa.

Huono vointisuus oli pahempaa kuin ekassa raskaudessa. Aika nopeasti piti kertoa myös osalle työkavereista, jotta eivät ihmettele jos pitää lähteä kesken kaiken oksentamaan tai jos on muita vaivoja.

‘Mulla alkuraskaudessa myös tuli iskias tyylisiä kipuja jalkoihin, pakaroihin ja alaselkään. Välillä käveleminen tuotti haastetta. Muistan yhdenkin kerran kun imuroimisen jälkeen jalat oli niin kipeät, että oli pakko vain maata sohvalla. Tämän tyyliset kivut onneksi on jäänyt historiaan. Uudet vaivat ovat nykyään osana arkea..

Sitten niitä raskauden mielitekoja. Olisin alkuraskaudessa voinut elää pelkillä mandariineilla ja banaanijogurtilla. Niitä on vieläkin kotoa löydyttävä aina, mutta himo niihin ei ole enää yhtä suuri.

Kaikki karkit on ollut alusta asti suuri himon kohde. Oon aina rakastanut salmiakkia ja nyt kun sitä ei saa syödä niin paljoa, turvauduin raskaus-salmiakkeihin. Ne taltuttaa pahimman himon, mutta ei ne aitoja salmiakkeja voita.

Ja myös koomista oli se, että vaikka oksetti niin nälkä oli aivan järkyttävä. Töihinkin pakkasin puolet enemmän evästä mukaan, jotta pärjään koko päivän. Ale, joka syö suuria annoksia ruokaa, nauroi kun söin saman yhtä paljon kuin hän, välillä jopa enemmän. Nälkä on onneksi tasaantunut nyt aika normaaliksi.

Onneksi ensimmäinen kolmas on jo takana päin vaikka melko helpolla pääsinkin.

höpöttelyä meidän arjesta

Arki on taas rullaillut hurjaa vauhtia. Päivät menee niin nopeasti, että hyvä kun perässä pysyy. Olen yrittänyt taltioida tilanteita mun arjesta kuviksi, jotta pääsen jakamaan niitä tänne.

Ne jotka mut tuntee, tietää etten ole todellakaan mikään huippu kokki. Oon lapsen syntymän jälkeen vasta opetellut enemmän kokkaamaan. En siis aiemmin osannut edes makaroonia keittää.. Oli pakko harjotella ruoan laittoa. Tää on mun bravuuri nykyään, nuudelia, kanaa, kirsikkatomaatteja ja fetaa. Ihan yks meidän perheen suosikki arkiruuista.

Ja en ole myöskään jauhopeukalo. Viimeksi leivoin varmaan yläasteella.. Nyt ylitin itseni ja tein muutama viikko sitten sämpylöitä työpaikan aamupalalle. Stressasin paljon voiko näitä kenellekkään syöttää, mutta ei kukaan valittanut ja melkein kaikki tuli syödyksi.

Ei tämä silti mitään sisäistä leipomisintoa mussa herättänyt. Tiedän sen verran, että voin joskus tehdä uudestaankin. Oli todella helppo ja nopea resepti.

Pakko oli tää kuva lisätä tähän ihan vaan, koska harvoin saan vauhdikkaan taaperon kanssa napattua yhteiskuvia. Tää on aika onnistunut vaikkakin vähän heilahtunut, mutta sehän on rehellistä arkea parhaimmillaan.

Tänään saavuttiin Hyvinkäälle mun vanhemmille muutamaksi yöks. Ihanaa saada pieni levähdystauko kun alkoi talviloma. Heti lähdettiin illalla pienelle pulkkailu lenkille.

Yritän tällä viikolla kirjotella blogia vähän enemmän. Viimeistään loman loppupuolella päivittelen tänne kuulumisia, miten on meillä on mennyt.

uusi perheenjäsen

Meille tulee Heinäkuussa perheenlisäystä. Rudista tulee isoveli! Miten tän sanoisi vielä enemmän kierrellen..

Me siis saadaan vauva! Mä olen raskaana. Oon kyllä niin onnellinen tästä raskaudesta.

Esikoisen aikana tunteet kävi paljon suurempaa vuoristorataa. En kokenut samanlaista onnellisuutta tilanteesta, kuin nyt. Se oli pelottavaa.

Nyt tiedän jo vähän mitä odottaa. Toisaalta taas koko maailma tulee mullistumaan kun tulee toinen lapsi ja esikoistakin pitää huomioida tasavertaisesti.

Aika on mennyt kyllä hurjaa vauhtia. Esikoisen raskaudessa aika mateli ja nyt ollaan jo ohitettu eka kolmas. Olen jo rv 16.

Aina on ollut selvää, että haluan nuorena lapsia ja mielelläni niin suuren perheen kuin vain mahdollista. Kuitenkin yllätyin hiukan löytäessäni meidät suunnittelemassa toista lasta noin kahden vuoden ikäerolla. Aiemmin olen suunnitellut lapsia suuremmalla ikäerolla.

Jännittää miten tuleva isoveli ottaa tämän tulokkaan vastaan. Kaikki vinkit mustasukkaisuuden lieventämiseksi otetaan vastaan.

Vielä pitäisi malttaa muutamia viikkoja, että selvii sukupuoli. Jännää. Tähän asiaan palataankin myöhemmissä postauksissa.