Eka kolmannes raskaudesta on jo takana päin. Tällä viikolla on jo rv 18. Huh kohta jo puoliväli. Mutta nyt palataan vähän ajassa taaksepäin ja kerron miten mun alkuraskaus on mennyt.

22.11. Tein positiivisen raskaustestin. Oltiin Alen kanssa tosi innoissamme ja heti olisi tehnyt mieli toitottaa koko maailmalle asiasta. Jouluna kerrottiin vasta meidän molempien vanhemmille.

Vähän ennen joulua alkoi tulemaan pahoinvointia. Ei vielä mitään kovin pahaa. Kuitenkin joululoman aikana kaikkia oireita alkoi tulemaan enemmän. Niin hyvässä kuin pahassa.

Huono vointisuus oli pahempaa kuin ekassa raskaudessa. Aika nopeasti piti kertoa myös osalle työkavereista, jotta eivät ihmettele jos pitää lähteä kesken kaiken oksentamaan tai jos on muita vaivoja.

‘Mulla alkuraskaudessa myös tuli iskias tyylisiä kipuja jalkoihin, pakaroihin ja alaselkään. Välillä käveleminen tuotti haastetta. Muistan yhdenkin kerran kun imuroimisen jälkeen jalat oli niin kipeät, että oli pakko vain maata sohvalla. Tämän tyyliset kivut onneksi on jäänyt historiaan. Uudet vaivat ovat nykyään osana arkea..

Sitten niitä raskauden mielitekoja. Olisin alkuraskaudessa voinut elää pelkillä mandariineilla ja banaanijogurtilla. Niitä on vieläkin kotoa löydyttävä aina, mutta himo niihin ei ole enää yhtä suuri.

Kaikki karkit on ollut alusta asti suuri himon kohde. Oon aina rakastanut salmiakkia ja nyt kun sitä ei saa syödä niin paljoa, turvauduin raskaus-salmiakkeihin. Ne taltuttaa pahimman himon, mutta ei ne aitoja salmiakkeja voita.

Ja myös koomista oli se, että vaikka oksetti niin nälkä oli aivan järkyttävä. Töihinkin pakkasin puolet enemmän evästä mukaan, jotta pärjään koko päivän. Ale, joka syö suuria annoksia ruokaa, nauroi kun söin saman yhtä paljon kuin hän, välillä jopa enemmän. Nälkä on onneksi tasaantunut nyt aika normaaliksi.

Onneksi ensimmäinen kolmas on jo takana päin vaikka melko helpolla pääsinkin.