Meidän vauvalla on jo ensimmäinen kuukausi elämää takana. Pakko myöntää kliseisesti “miten aika menee näin nopeasti”. Itse kaikkea mahdollista stressaavana ihmisenä mietin jo, että äitiysloma loppuu kohta ja milloin mun vauva menee päiväkotiin. Kohta hän onkin jo koululainen ja hetken päästä huomaan kuinka se on muuttanutkin jo kotoa pois. Noh ei ehkä vielä tarvitse stressata niin pitkälle, mutta kyllä pitäisi harjoitella nauttimaan hetkestä. Ja toinen klisee tähän perään “ne ovat pieniä vain hetken”
Miten ensimmäinen kuukausi meni?
Syntymän jälkeen arki oli hullunmyllyä kun mitään rytmiä ei ollut, mutta Rudin rytmistä oli kuitenkin pidettävä kiinni. Onneksi Alella oli isyysloma. Ihan aluksi työnjako oli se, että minä hoidan pääosin vauvan ja Ale Rudin. Muistan kun tuntui, että aika loppuu kesken. Piti syöttää vauvaa, levätä, leikkiä Rudin kanssa, hoitaa haavaa, pumpata maitoa ja tehdä kotitöitä. Pari viikkoa siinä meni, että jonkinlaista rytmiä alkoi löytymään.
Mulla on ollut molemmista pojista jo raskausaikana tosi vahvat fiilikset millaisia tyyppejä siellä vatsassa kasvaa. Tämän vauvan kohdalla fiilis oli rauhallisesta tyypistä joka ei pienistä hätkähdä ja nukkuu paljon. Tähän mennessä se on pitänyt paikkansa.
Vauva on ollut alusta asti hyvä nukkumaan. Lukuunottamatta tiheä imua ja paria vatsaväänteistä yötä. Alusta asti hän on heräillyt pari kertaa yössä syömään ja edelleen mennään samalla rytmillä.
Alusta asti vauva on ollut melko pitkiäkin aikoja hereillä putkeen. Nyt vasta viime aikoina olen tajunnut, että häntä pitää auttaa uneen eikä odottaa milloin torkahtaa itsestään.
Ulkoiltiin ensimmäisen kerran parin viikon iässä ja vauva näytti viihtyvän vaunuissa hyvin. Hän simahtaa heti kun laskee vaunukoppaan. Nykyään jo nukkuu joka päivä parit päiväunet ulkona.
Meillä oli aluksi painon nousun kanssa haasteita ja painokontrolleissa piti käydä viikottain ensimmäisen kolmen viikon ajan. Lisämaitoja piti antaa synnäriltä asti. Kun korvike on ollut alusta asti osana elämää, päätin ettei siitä luovuta ollenkaan. Mennään siis edelleen osittaisimetyksellä josta olen tosi onnellinen. Nyt paino nousee hyvin kun maitokin maistuu paremmin.
Rudi oli vauvana todella vatsavaivainen ja kun tämä toinen vauva on alkanut osoittaa välillä samanlaisia merkkejä, on pieni paniikki iskenyt. Tein saman peliliikkeen, jonka olin kokenut Rudin aikana toimivaksi. Vaihdoin korvikkeen Arlan luomuun ja aloitin Bifi baby tipat. Niistä on ollut apua jonkin verran. Tällä hetkellä lähinnä imetys tuottaa vauvalle vatsakipuja, sillä hän hotkii ilmaa siinä välissä niin paljon. Nyt testaillaan uusia imetysasentoja.
