Avainsana: taapero

Sinä ihanan kamala uhmaikäinen

Julkaistu tekijä Piia

Meidän perheessä on koittanut uusi aikakausi. Kausi, jota olen kauhulla odottanut. Taaperon uhmaikä. Ja voi että kun se tulikin rytinällä.

Rudi on ollut aina temperamenttinen, jo raskausaikana tunsin sen. Osasin odottaa, että kun uhma alkaa niin siinä vanhempia koetellaan. Päiväkodissa kysyin näkyykö vahva oma tahto, mutta siellä hän on aivan kuin eri lapsi. Aina hyväntuulinen ja reipas.

Uhmaikäisellä kyllä maailma murtuu pienistä asioista. Koko elämän pohja on todella pikkuriikkisistä asioista kiinni. Suurimmaksi osaksi se on itsellä hermoja raastavaa kun taapero romahtelee tai yrittää määräillä, mutta on se toisinaan melko huvittavaakin. Vaikka ne on juuri sillä hetkellä lapselle elämän kauheimpia hetkiä niin mielessäni hymähtelen asioille jos taapero raivostuu oikeasti jostain ihan hupsusta asiasta. En kuitenkaan koskaan naura asialle hänen nähden.

Tästä kuvasta tuli omasta mielestäni kiva, vaikka oikeasti hänellä oli menossa hermo ja oli heittämässä juuri kenkää.

Lisäksi meillä on opittu sana minun. Kaikki on minun. Aivan sama mistä on kyse. Kaupassa kaikki on ” toi minun”. Kaikki vaatteet ja huonekalut kodissa on “minun”. Jos isi sanoo, että häntä väsyttää niin taaperolta tulee vastaus ”ei, minuu väsyttää!” Ja äidin uusi juhlamekkokin oli Rudin sanoin ”minun”.

Meillä on ollut pakko ottaa käyttöön jäähypenkki. Se on käytössä äärimmäisissä tapauksissa. Jos Rudi satuttaa tahallaan toista tai jos jotakin ohjetta ei uskota vielä toisella, kolmannellakaan kerralla tai sen jälkeen kun on sanottu asiasta vähän ronskimmin. Jäähypenkkinä meillä toimii portaat ja kyse on vain noin minuutista, jos edes siitäkään. Se on toistaiseksi ollut todella toimiva!

Rudin hymy haastavassa iässä on kyllä palkitseva.

Vaikka uhmaikä koettelee montaa perhettä niin on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain vaihe ja ennen kaikkea todella tärkeä kehitysvaihe lapsen kasvaessa. Loputtomiinhan tämä ei tällaisena kestä. Niin kuin päiväkodistakin mua lohdutettiin ”kyllä se neljään ikävuoteen mennessä vähän helpottaa” jes, ei siis enää kuin alle pari vuotta.. Ja kaiken tämän keskellä taaperot on kyllä super ihania ja hellyyttäviä. Tykkään tästä iästä tosi paljon kun toisen kanssa voi jo häärätä enemmän.

Tsempit jokaiselle vanhemmalle, joka välillä joutuu kestämään taaperoiden ”dramaattisia” elämän käänteitä! Mitkä ovat teidän hupsuimmat jutut, joista uhmaikäiset ovat suuttuneet? Kerro kommenteissa.

toiset synttärit

Julkaistu tekijä Piia

Kaksi vuotta sitten meille syntyi ihana tumma tukkainen ruttu naamainen vauva. Nyt näin parin vuoden jälkeen hän on touhukas, ei niin tumma tukkainen ja ei niin ruttuinen taapero. Temperamenttisuus on pysynyt aivan samanlaisena kuin jo vauvana ja uhmaikä tuo lisä boostia. On kuitenkin ihanaa, että lapsi on kasvanut ja koko ajan oppii uusia taitoja.

“Tämä ei tule helpottumaan missään vaiheessa”

Miten aika onkin kulunut näin nopeasti. Ajatus siitä ehkä jopa vähän herkistyttää. Aamulla oli todella haikea olo kun mun lapsi ei ole enää vauva. Mua on varoiteltu ettei tämä tunne tule helpottumaan missään vaiheessa vaikka vuosia tulee lisää.

Nämä ovat valitettavasti jo toiset Rudin synttärit korona-aikana, mutta en anna sen häiritä meidän juhlafiilistä. Näin syntymäpäivänä juhlittiin kolmistaan perheen kesken. Viikon päästä pienellä porukalla kahvitellaan porrastetusti.

päivänsankari iloisena kaupoilla

Juhlapäivän suunnitelmat oli selkeät, Lähdin töistä aiemmin ja pääsin Rudiakin hakemaan aikaisemmin. Käytiin kaupassa, josta hän saa valita jonkun leivoksen jolla herkutellaan. Myöhemmin availtiin synttärilahja. Ja ruoan jälkeen herkuteltiin. Tosin kaupasta valittu munkki ei ollut sittenkään niin hyvää mitä lapsi ajatteli.. Mutta kiva synttäripäivä kaikenkaikkiaan.

synttäri herkut
paketista paljastui potkupyörä

tutit meni rikki

Julkaistu tekijä Piia

Me päätettiin pari viikkoa sitten jättää tutti pois Rudilta. Pikku herra on ollut hyvin kiintynyt tutteihinsa ja söisi niitä aina kun on mahdollisuus. Ollaan kuitenkin rajattu tutin käyttöä vain unille ja siinä hetkessä se onkin ollut tärkeä osa nukahtamista.

Päiväkodista ollaan jo pitkään toivottu tutin lopetusta, sillä Rudi pelleilee vain sillä. Kotona pelleilyä ei ole ollut, mutta öisin on jouduttu nousemaan monta kertaa antamaan tutti kun hän on herännyt eikä ole sitä itse löytänyt.

“tuntui kuin mun yli olisi kävelty”

Päiväkodin puolelta olltiin tehty itsenäinen päätös tutin lopettamisen suhteen. Nyt Rudi on nukkunut jo melko kauan päiväunet päiväkodissa ilman tuttia. Vaikka se on hieno asia, niin tuntui kuin mun yli olisi kävelty. Toki ymmärrän pienen tuuppauksen oikeaan suuntaan, koska olen pitkittänyt tätä “projektia” jo syksystä asti.

Yhtenä perjantai iltana leikkasin Rudin tutista tuttiosan halki ja vielä päästä palasen pois. Tuntui tosi pahalta tuhota jotain, joka on toiselle niin arvokasta. Vein tutin näytille pojalle ja kuinkas kävikään… Hän ei ollut moksiskaan rikkinäisestä tutista. Näytti, että se oli pikkemminkin hauska juttu. Juteltiin kuitenkin yhdessä, että huomaatko tutin menneen rikki ja nyt tutti on vietävä roskiin. Rudi itse vei sen roskikseen ja totesi myös sen olevan rikki.

Ensimmäisenä iltana nukahtaminen ilman tuttia meni suhteellisen helposti. Itku tuli, mutta muistutin rikkinäisestä tutista roskiksessa. Lisäksi korostin hänen uninallen tärkeyttä. Ja se auttoi. Yöllä hän heräsi kaksi kertaa. Eka kerta oli helppo saada hänet takaisin uneen. Toisella kerralla Rudi huusi 2 tuntia putkeen.. Jo kuitenkin seuraavana päivänä päiväunille käyminen meni todella helposti. Se oli lohduttavaa.

Muutaman yön ajan heräilyä oli paljon ja poika oli vaikea saada takaisin uneen. Etenkin minun antama läheisyys tuntui korostuvan ensimmäisinä päivinä. Rudi oli aivan totaalisen kiinni mussa. Öisin helpotti se, että Ale meni huoneeseen, koska sai nopeammin lapsen takaisin uneen kuin minä. Multa Rudi vaati, että pysyn hänen vieressä todella kauan.

Onko tilanne helpottunut?

Nyt tutin lopetuksesta on kulunut reilu pari viikkoa. Muutaman yön jälkeen meillä on nukuttu kokonaisia öitä. En muista milloin viimeksi näin on ollut. Iltaisin nukahtamisessa menee pidempi aika kuin ennen tutista luopumista. Se suotakoon lapselle, vaikka tältä äidiltä jääkin salkkarit katsomatta..Tutti olisi kuitenkin pitänyt jättää jo ajat sitten kun se kerran kävi näin helposti! Nykyään meillä ei edes muisteta mikä on tutti!