Avainsana: 2 vuotias

Sinä ihanan kamala uhmaikäinen

Meidän perheessä on koittanut uusi aikakausi. Kausi, jota olen kauhulla odottanut. Taaperon uhmaikä. Ja voi että kun se tulikin rytinällä.

Rudi on ollut aina temperamenttinen, jo raskausaikana tunsin sen. Osasin odottaa, että kun uhma alkaa niin siinä vanhempia koetellaan. Päiväkodissa kysyin näkyykö vahva oma tahto, mutta siellä hän on aivan kuin eri lapsi. Aina hyväntuulinen ja reipas.

Uhmaikäisellä kyllä maailma murtuu pienistä asioista. Koko elämän pohja on todella pikkuriikkisistä asioista kiinni. Suurimmaksi osaksi se on itsellä hermoja raastavaa kun taapero romahtelee tai yrittää määräillä, mutta on se toisinaan melko huvittavaakin. Vaikka ne on juuri sillä hetkellä lapselle elämän kauheimpia hetkiä niin mielessäni hymähtelen asioille jos taapero raivostuu oikeasti jostain ihan hupsusta asiasta. En kuitenkaan koskaan naura asialle hänen nähden.

Tästä kuvasta tuli omasta mielestäni kiva, vaikka oikeasti hänellä oli menossa hermo ja oli heittämässä juuri kenkää.

Lisäksi meillä on opittu sana minun. Kaikki on minun. Aivan sama mistä on kyse. Kaupassa kaikki on ” toi minun”. Kaikki vaatteet ja huonekalut kodissa on “minun”. Jos isi sanoo, että häntä väsyttää niin taaperolta tulee vastaus ”ei, minuu väsyttää!” Ja äidin uusi juhlamekkokin oli Rudin sanoin ”minun”.

Meillä on ollut pakko ottaa käyttöön jäähypenkki. Se on käytössä äärimmäisissä tapauksissa. Jos Rudi satuttaa tahallaan toista tai jos jotakin ohjetta ei uskota vielä toisella, kolmannellakaan kerralla tai sen jälkeen kun on sanottu asiasta vähän ronskimmin. Jäähypenkkinä meillä toimii portaat ja kyse on vain noin minuutista, jos edes siitäkään. Se on toistaiseksi ollut todella toimiva!

Rudin hymy haastavassa iässä on kyllä palkitseva.

Vaikka uhmaikä koettelee montaa perhettä niin on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain vaihe ja ennen kaikkea todella tärkeä kehitysvaihe lapsen kasvaessa. Loputtomiinhan tämä ei tällaisena kestä. Niin kuin päiväkodistakin mua lohdutettiin ”kyllä se neljään ikävuoteen mennessä vähän helpottaa” jes, ei siis enää kuin alle pari vuotta.. Ja kaiken tämän keskellä taaperot on kyllä super ihania ja hellyyttäviä. Tykkään tästä iästä tosi paljon kun toisen kanssa voi jo häärätä enemmän.

Tsempit jokaiselle vanhemmalle, joka välillä joutuu kestämään taaperoiden ”dramaattisia” elämän käänteitä! Mitkä ovat teidän hupsuimmat jutut, joista uhmaikäiset ovat suuttuneet? Kerro kommenteissa.

juhlahumua

Päätettiin viime vklp pitää Rudille synttärijuhlat joihin oli tervetulleita isovnahemmat ja aivan lähimmät sukulaiset. Pitkään mietin uskallanko järjestää mitään, mutta pidettiin juhlat kahdessa osassa ja juuri sellaisille ihmisille joita tavataan muutenkin.

Synttärit olivat ihanat. Toivon silti, että ensi vuonna voisimme järjestää yhdet isot juhlat. Kahdet juhlat yhtenä viikonloppuna oli aika rankkaa. Sunnuntai iltana kun viimeiset vieraat lähtivät, oltiin kaikki niin väsyneitä, että oltaisi voitu nukahtaa pystyyn.

“Eihän koristeet ja tarjottavat tee juhlaa, vaan ne ihmiset ja tunnelma.”

Juhlien järkkääminen on kyllä aina rasittava homma. Etenkin ihmiselle, joka ottaa kaikesta stressiä. Kuitenkin suuret järjestelyt palkitaan kun näkee lopputuloksen ja saa vierailta kehuja. Ja eihän koristeet tai tarjottavat tee juhlaa, vaan ne ihmiset ja tunnelma.

Rudi oli ainakin innoissaan kun sai syödä kakkuja ja muumikeksejä enemmän kuin koskaan elämänsä aikana. Vielä lisäksi kun sai Ryhmä Hau leluja niin lapsi oli onnensa kukkuloilla.

Tuntui hassulta täyttää numero 2 ilmapalloa. Mietin monta kertaa, että olen ostanut väärän pallon, ykkönenhän sen piti olla. Mutta ihan oikea luku pallossa oli. Meidän lapsi on jo niin iso. Klassiset sanat “Mihin se aika on vierähtänyt?”

toiset synttärit

Kaksi vuotta sitten meille syntyi ihana tumma tukkainen ruttu naamainen vauva. Nyt näin parin vuoden jälkeen hän on touhukas, ei niin tumma tukkainen ja ei niin ruttuinen taapero. Temperamenttisuus on pysynyt aivan samanlaisena kuin jo vauvana ja uhmaikä tuo lisä boostia. On kuitenkin ihanaa, että lapsi on kasvanut ja koko ajan oppii uusia taitoja.

“Tämä ei tule helpottumaan missään vaiheessa”

Miten aika onkin kulunut näin nopeasti. Ajatus siitä ehkä jopa vähän herkistyttää. Aamulla oli todella haikea olo kun mun lapsi ei ole enää vauva. Mua on varoiteltu ettei tämä tunne tule helpottumaan missään vaiheessa vaikka vuosia tulee lisää.

Nämä ovat valitettavasti jo toiset Rudin synttärit korona-aikana, mutta en anna sen häiritä meidän juhlafiilistä. Näin syntymäpäivänä juhlittiin kolmistaan perheen kesken. Viikon päästä pienellä porukalla kahvitellaan porrastetusti.

päivänsankari iloisena kaupoilla

Juhlapäivän suunnitelmat oli selkeät, Lähdin töistä aiemmin ja pääsin Rudiakin hakemaan aikaisemmin. Käytiin kaupassa, josta hän saa valita jonkun leivoksen jolla herkutellaan. Myöhemmin availtiin synttärilahja. Ja ruoan jälkeen herkuteltiin. Tosin kaupasta valittu munkki ei ollut sittenkään niin hyvää mitä lapsi ajatteli.. Mutta kiva synttäripäivä kaikenkaikkiaan.

synttäri herkut
paketista paljastui potkupyörä